Jukka Mikkolan haastattelu

Loviklubin jäädessä toistaiseksi tauolle livekonserttien järjestämisestä, aloitimme julkaisemaan blogia ambientiin liittyvistä aiheista. Ensimmäinen postaus on tekemämme Jukka Mikkolan haastattelu.

Kuva: Jukka Lintinen / Yle Kuvapalvelu

Jukka Mikkola, kiitoksia että suostuit Lovi ambientklubin haastateltavaksi uuteen blogiimme! Sinut tunnetaan musiikkipiireissä etenkin Avaruusromua-ohjelman toimittajana. Ambientmusiikin kanssa vuorottelevat filosofiset mietintäsi ovat monelle kuuntelijalle sunnuntai-iltaisin juuri oikeanlainen päätös viikolle.

Millä tavalla ajatus ohjelmasta syntyi ja kuinka se varsinaisesti sai alkunsa?

Avaruusromun ehkä perimmäisenä ajatuksena oli tehdä ohjelmaa, jollaista halusin itse kuunnella! Nimittäin, kun Avaruusromua alkoi vuonna 1990, ei romu-henkistä musiikkia juuri radiokanavilta kuullut. Vuonna 1985 aloittaneet kaupalliset paikallisradiot olivat tosin tuoneet asiaan pienen muutoksen. Ne soittivat musiikkia aiempaa rohkeammin.

Avaruusromun taustalla ovat ne ohjelmasarjat, joita tein 1980-luvun lopulla Radio 957:ään Tampereella. Nuo viikoittaiset ohjelmat olivat nimiltään Musiikin ihmeellinen maailma ja Voimisteluharjoituksia. Niissä soitettiin kaikkea tuolloin outona pidettyä marginaalimusiikkia eli sellaista musiikkia, jota myöhemmin tultiin kuulemaan Avaruusromussa.

Kun sitten vuonna 1990 Yleisradio suunnitteli uutta Radiomafia-kanavaa, tarjosin ideaani tulevalle kanavalle, sillä olin jo 1980-luvun puolivälistä lähtien tehnyt silloiseen Rockradioon muutamia yksittäisiä ohjelmia. Ja minun Radio 957:ään tekemäni ohjelmat olivat myös tuttuja Radiomafian perustajille. Asiat menivät hauskasti ristiin: kirjeeni ja c-kasettini ollessa vielä matkalla Pasilaan sain puhelun, jossa minulta tiedusteltiin halukkuutta avaruusromua-henkisen ohjelman tekoon. Suostuin välittömästi. Ohjelmalla ei tosin tuolloin vielä ollut nimeä.

Millä tavalla törmäsit ambientiin ja mikä sai sinut kiinnostumaan siitä?

Ambientiin törmäsin Brian Enon levyjen kautta: Discreet Music, Music for Films, Music for Airports esimerkiksi. Myös David Bowien Low ja Heroes -albumien kakkospuolten musiikki vaikutti voimakkaasti. Ja samoihin aikoihin myös esim. Cluster & Eno -albumi, kuten myös Hans-Joachim Roedeliuksen levyt.

Näitä ennen Wendy Carlosin Sonic Seasonings oli ollut tärkeä levy, kuten myös esimerkiksi Klaus Schulzen ja Tangerine Dreamin 1970-luvun alun albumit: esim. Blackdance, Picture Music, Timewind, Phaedra, Rubycon, Ricochet. Siihen aikaan ei tosin ambientista puhuttu vielä mitään. Ambientista alettiin puhua vasta 1970-luvun lopulla, Brian Enon Music for Airportsin aikoihin, sillä tuon levyn kannessa luki: AMBIENT 1.

Kokeelliseen ja elektroniseen musiikkiin olin törmännyt aiemmin ns. kokeellisen tai progressiivisen rock-musiikin kautta: esim. Pink Floydin musiikki, mm. Echoes ja Atom Heart Mother olivat tärkeitä, kuten myös Tonto's Expanding Head Bandin albumi Zero Time. Ja jamaikalainen dub-musiikki on myös vaikuttanut ajatuksiini siitä, mitä musiikki voi olla.

Ambientissa minua on alusta lähtien kiinnostanut erilainen käsitys musiikista, erilainen suhtautuminen musiikkiin, ajatus siitä, että musiikki voi olla muutakin kuin kolmen minuutin listapoppia. Toki esim. klassisessa tai etnisessä musiikissa oli aina ollut erilainen suhde musiikkiin kuin läntisessä populaarimusiikissa. Klassiselta puolelta ambientin kaltaisiin ajatuksiin tutustuttivat esim. Erik Satie, John Cage tai Giacinto Scelsi.

Teetkö itse musiikkia tai äänitaidetta ja millainen musiikillinen tausta sinulla on?

Soittajana olen itseoppinut, ja lempisoittimeni ei suinkaan ole syntesoija, vaan saksofoni! Haaveilen yhä tenorisaksofonista. Alttosaksofoni minulla on ollut jo jostakin 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Itse en ole mitenkään päätoimisesti tai pääsääntöisesti tehnyt musiikkia. Minulla ei siis ole mitään omaa musiikillista tuotantoa, niin kuin tavataan sanoa… Äänitaidettakin olen tehnyt vain "kokeeksi", en sen enempää.

Olen toki soitellut harrastuspohjalta muutamissa bändeissä. Olin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella mukana Vaaralliset Lelut -yhtyeessä, joka teki kolme albumia, yhden kasetin ja muutamia singlejä. 1980-luvulla soitin myös Orkesteri Karibia -kokoonpanossa. 1990-luvun alussa olin mukana jamaikalaista musiikkia esittäneessä Jing & Jangsters -yhtyeessä, jonka yhdellä EP:llä ja yhdellä albumilla olin mukana.

Musiikilliseen taustaani liittyy myös musiikkitieteen opintoja Tampereen yliopistossa, josta valmistuin (kauan sitten!) pääaineenani tiedotusoppi.

Ohjelmissasi soitat usein Suomen elektronisen underground-musiikin tekijöiden demoja ja pienilevikkisiä julkaisuja. Tätä kautta sinulla on varmastikin hyvä käsitys siitä, millä tavalla ambientmusiikki on tullut Suomeen ja ketkä olivat mielestäsi sen keskeisiä ja kiinnostavimpia artisteja?

Tämä on vaikea aihe, koska suomalainen ambientscene on sen verran hatara käsite. Tarkoitukseni ei ole tällä ilmaisullani mitenkään vähätellä meikäläisiä tekijöitä, päinvastoin, mutta on totta, että ambientscene on ollut ohut, vaikkakin hyvin kiinnostava. Keskeisten suomalaisartistien nimeäminen on mahdoton tehtävä. Avaruusromussa on vuosikymmenten mittaan soinut paljon suomalaista musiikkia, ambientia ja muutakin, mutta hyvin monet romuissa soineet artistit ovat tehneet muutakin kuin tyylipuhdasta ambientia.

Millä lailla suomalainen ambientmusiikki on kehittynyt vuosien varrella omasta näkökulmastasi katsoen?

Tämä on yhtälailla vaikea kysymys. Ambientmusiikin kehityksen kuuleminen kun on niin paljon kuulijasta kiinni. Ehkä on niin, että minun kannaltani ambient sinänsä ei ole juurikaan muuttunut. Tarkoitan, että ambient on pysynyt ambientina. Sen ohella on kaiken aikaa meillä Suomessakin tehty monenlaista muuta elektronista ja kokeellista musiikkia, ja siinä saattaa kuulla kehitystä tai muutosta, mutta saattaa olla niin, että muutoksen kuulee enemmänkin teknologian muutoksina kuin itse musiikissa.

Nimittäin Avaruusromun kolmeen vuosikymmeneen liittyy valtavia muutoksia musiikin ja äänen käsittelyn tekniikoissa, sekä musiikin tallennus- ja jakelutavoissa. Kun ensimmäinen Avaruusromua-ohjelma lähetettiin kesäkuun alussa vuonna 1990, tuli kaikki musiikki vielä vinyylilevyiltä! Hyvin pian tosin tulivat CD-levyt niiden tilalle, ja nykyään valtaosa Avaruusromussa soivasta musiikista on äänitiedostoja. Avaruusromussa on historian kuluessa soitettu musiikkia myös kelanauhoilta, c-kaseteilta, DAT-kaseteilta ja Minidisc-levyiltä. Fyysisten äänitteiden ja julkaisujen osuus on vähentynyt kaiken aikaa.

Kaiken kaikkiaan musiikin digitalisoituminen on ollut suurin muutos Avaruusromun historiassa. Musiikki sinänsä on muuttunut vähemmän.

Mitkä ovat mielenkiintoisimpia ilmiöitä joita olet havainnut kotimaamme ambientskenessä vuosikymmenien varrella?

Kiinnostavin kotimainen ilmiö Avaruusromun kannalta on ollut musiikin tekemisen aktiivisuus ja sen lisääntyminen. Avaruusromuun on vuosi vuodelta tullut yhä enemmän kotimaista musiikkia. Ehkä teknologisella kehityksellä ja digitalisoitumisella on ollut tähän ratkaiseva vaikutus: kun tietokoneet, samplerit ynnä muut laitteet alkoivat yleistyä musiikin tekemisen välineinä, se kuului Avaruusromussa pian.

Jo 1990-luvun loppua kohti tultaessa jokaiselle halukkaalle musiikin tekijälle tuli mahdolliseksi se, mikä aiemmin oli ollut likipitäen mahdotonta: tehdä itse omaa elektronista musiikkia. Yhtäkkiä jokainen tietokone oli elektronisen musiikin studio! Aiemmin elektronisen musiikin tekemiseen oli vaadittu laitteistoa, joka oli tavallisen musiikintekijän ulottumattomissa, mutta digitaalisuus muutti kaiken.

Mikä on mielipiteesi ambientmusiikin nykytilasta Suomessa ja kansainvälisesti?

Ambient on alusta asti ollut marginaalissa sekä meillä että ulkomailla. Se on luontevasti asettunut omalle paikalleen jossakin elektronisen ja kokeellisen musiikin laitamilla. Käytän "elektronisen musiikin" ohessa yhä sinnikkäästi käsitettä "kokeellinen", koska kaikki elektroninen musiikki ei ole kokeellista, eikä kaikki kokeellinen ole elektronista. Voisi sanoa, että minun kannaltani musiikki alkaa kiinnostaa, kun siinä ovat nuo molemmat puolet enemmän tai vähemmän läsnä: sekä kokeellinen että elektroninen. Ja toisaalta, kaikki ambient ei ole täysin elektronista musiikkia, eikä kaikki elektroninen musiikki toisaalta ole ambientia.

Ambientista ei ole milloinkaan muodostunut mitään valtavirtaa musiikissa, eikä se ole sellaiseen ehkä tarkoitettukaan. Ambientilla on oma roolinsa musiikin suurella kentällä, mutta se on sen verran erilaista - sekä filosofisesti että musiikillisesti - ettei siitä ole ns. normaalin musiikin haastajaksi. Jos ajatellaan aivan perinteistä ja ns. klassista ambientia: siitä puuttuvat esimerkiksi rytmi, vokaalit, soolot ja kertosäkeet. Ja esitykset saattavat olla tolkuttoman pitkiä. Monien mielestä ambient ei todellakaan ole mitään tavallista musiikkia.

Monet saattavat kokea ambientin mitäänsanomattomana ja flegmaattisena musiikkina. Musiikkina, jossa ei tapahdu mitään. Musiikkina, joka vain alkaa nukuttamaan. Mutta kuten tiedämme, ambientin luonne ja sen sävyt löytyvät musiikista, kun siihen suhtautuu sen edellyttämällä tavalla: avoimesti ja kiirehtimättä. Siinä mielessä ambientilla menee edelleen hyvin kaikkialla: sille on oma "tilauksensa", on tietty määrä ihmisiä, jotka pitävät ambientin rauhallisuudesta, sen pitkälinjaisuudesta ja "horisontaalisuudesta".

Kaiken kaikkiaan ainakin minun on vaikea arvioida ambientia ns. normaalein musikaalisin kriteerein. Ehkä siksi en pysty luonnehtimaan sen nykytilaa tai lähihistoriaa tämän paremmin.

Millaista musiikkia itse kuuntelet? Mitä levyjä sinulla on ollut kierrossa viimeisen kuukauden aikana?

Voisi sanoa, että "työn puolesta" tulen kuunnelleeksi ambientia sekä kokeellista ja elektronista musiikkia ja vapaalla reggaeta, jazzia ja bossa novaa. Myös klassinen musa on minulle tuttua. No, ei se todellisuudessa aivan näin mene… kuuntelen kaikkea aika paljon sekaisin.

Se, että olen tehnyt Avaruusromua ja muuta sen kaltaista, on oikeastaan seurausta siitä, että jossakin vaiheessa kiinnostuksen kohteet alkoivat muuttua työksi. Toimittajille käy yleensä näin, eli esim. tietotekniikasta kiinnostuneet toimittajat alkavat kirjoittaa tai tehdä ohjelmia tietotekniikasta, sisustuksesta kiinnostuneet toimittajat alkavat tehdä juttuja sisustustrendeistä jne. Minusta tuli muun työni ohessa kummallisen marginaalisen elektronisen musiikin erikoistoimittaja.

Viime kuukauden aikana olen kuunnellut esim. seuraavia albumeita:

• Julius Aglinskas & Apartment House: Daydreamer
• Tangerine Dream: In Search of Hades: The Virgin Recordings 1973–1979
• Timo Kaukolampi & Tuomo Puranen: Maria's Paradise - Original Soundtrack
• Adam Coney, Anders Holst & Duncan Marquiss: From Isolation 2
• Tomasz Stanko Quartet: Suspended Night
• Lee Perry: Blackboard Jungle Dub
• Tommi Lindell: Smooth Emulator - The Golden Era of Sampling

Mitä muuta on Jukka Mikkola kuin Avaruusromua-ohjelman toimittaja?

Avaruusromua on koko 30-vuotisen olemassaolonsa aikana muodostanut vain noin puolet työstäni. Se toinen puolikas on ollut "normaalia" kulttuuritoimittajan työtä: ohjelmien ideointia, käsikirjoittamista, haastattelujen tekemistä, juontamista, editointia, teostoraporttien tekemistä, ynnä muuta radiotoimittajalle arkipäiväistä.

Olen Ylessä ollut vuosien varrella mukana tekemässä esimerkiksi Timantti-special -ohjelmia, Kultakuumeen suoria lähetyksiä, Pori Jazz- ja Tampere Jazz Happening -lähetyksiä sekä Kulttuurin huumehistoria -sarjaa. Olen myös tehnyt "kultturihistorioivia " radiosarjoja mm. salaliittoteorioista, tietoturvasta, tekijänoikeuksista, roboteista ja kommunikaatiosta. Näitä sarjoja on kuunneltavissa Yle Areenassa, kuten myös Avaruusromun lähetykset viimeisten 12 kuukauden ajalta.

Minulla ei ikävä kyllä ole koskaan ollut mitään extreme-tyylisiä harrastuksia. En ole sukeltanut, kiipeillyt enkä juossut maratoneja. Näiden sijaan on ollut enemmänkin kirjallisuutta, musiikkia, elokuvia ja kuvataidetta.

En muuten ole enää pitkään Avaruusromua-ohjelman toimittaja. Avaruusromua täyttää tulevan kesäkuun alussa 30 vuotta ja loppuu samalla. Nimittäin täytän itse tänä vuonna 64 vuotta ja jään eläkkeelle toimittajan työstäni. Mielestäni 30 vuotta Avaruusromua on hyvä hetki lopettaa. Koen, että yli 1500 Avaruusromu-lähetystä on hyvä saldo. Sinänsä on outoa ja ihmeellistä, että Suomeen ja Yleisradioon on mahtunut näinkin kummallista musiikkia ja ajatuksia esitellyt ohjelma näinkin pitkään!

Ja vaikka sanotaan, että ikä on vain numero, se on kaiken aikaa kasvava numero. Brian Eno täyttää tänä vuonna 72, Steve Roach on minua vuoden vanhempi, The Orbin Alex Paterson on kuusikymppinen ja Aphex Twinkin pian viisikymppinen.

Lopuksi haluaisin hiukan haastaa ja kysyä mitkä ovat kymmenen ambient-albumia, joita suosittelet Loviklubin blogin lukijoille?

Tässä pysytellään historiallisista syistä aikalailla klassikko-osastolla. Niitä ainakin suosittelen aluksi, tosin tietämättä kuinka tuttua tämä klassikkomateriaali on blogin lukijoille… Ja tulee ottaa huomioon, että tässä ambient-asiassa olen ns. vanhan koulun kasvatti: minulle ambient on Brian Enon tai Steve Roachin tyylistä ambientia eli pitkälinjaista ja rauhallista, mutta myös esim. Aphex Twin tai The Orb toimivat, vaikka en pidäkään niitä varsinaisesti tyylipuhtaana ambientina. Olen monesti huomannut omien käsitysteni ambientin syvimmästä olemuksesta poikkeavan siitä, mitä monilla tahoilla on asiasta esitetty.

• Wendy Carlos: Sonic Seasonings (1972)
• Tangerine Dream: Phaedra (1974)
• Klaus Schulze: Timewind (1975)
• Esa Kotilainen: Ajatuslapsi (1977)
• Brian Eno: Music for Airports (1978)
• Steve Roach: Structures from Silence (1984)
• Robert Rich: Gaudi (1991)
• The Orb: U.F.Orb (1992)
• Global Communication: 76:14 (1994)
• Aphex Twin: Selected Ambient Works Volume II (1994)

Haastattelu: Heikki Lindgren