Lovi

Kevään ensimmäinen kärpänen  on viides Aarniseppä-julkaisu ja sen virallinen julkaisupäivä on torstai 18.6.2020.  Aarnisepän aiempaa tuotantoa ovat debyyttijulkaisu Hyönteisten temppeli, joka ilmestyi vuonna 2016 tupla-CD:nä. Seuraava julkaisu oli Suo on kaunis CD-levy osana Lähde-kirjaa samana vuonna. Yhdessä Rihmaston kanssa julkaistiin C-kasetti Tuntu vuonna 2018, jossa kummaltakin yhtyeeltä on yksi 20-minuuttinen kappale. Viime vuonna Aarniseppä julkaisi vinyyli/CD- julkaisun Metsänväki. Tässä blogitekstissä käsittelemme sekä uutta albumia, että myöskin Aarniseppä-nimen takana olevan taiteilija Jyrki Portinin työskentelyä ja ajatuksia laajemmin.  Aarnisepän tarina alkoi kehittyä aikansa kuplittuaan, vähän kuin luonnostaan putkahtaen kun aika oli sille kypsä. Olin aikoinaan ottanut lukioikäisenä pianotunteja muun harrastusoiminnan ohessa. Kotona ei ollut pianoa vaan Philicorda sähköurut, jolla harjoittelin. Aika äkkiä kuitenkin huomasin että oli paljon mukavampi soittaa uruilla ihan

Brian Enon albumi ”Ambient 1: Music for Airports” sekä sitä seurannut yhteensä neljän levyn sarja albumeita toi sanan ambient (suom. ympäröivä, ympäristön) musiikkiin. Kyseisen levyn kansiteksteissä Eno määrittelee oman näkemyksensä ambient-musiikista melkoisen tarkasti. Sittemmin hänen näkemyksensä on kantanut paljon pidemmälle, kuin mitä Eno varmasti alun alkaen pystyi kuvittelemaan. Brian Eno itse on pyrkinyt tekemään määritelmälleen uskollista musiikkia vuosikymmenten halki, mutta termin ympärille on syntynyt monenkirjava genre, joka poikkeaa monilta osin Enon alkuperäisestä ideasta. (Alla linkki Enon alkuperäiseen tekstiin): http://eno-web.co.uk/MFA-txt.html John T. Lysaker päätyy määrittelemään ambient-musiikkia osuvasti kirjassaan ”Brian Eno’s Ambient 1: Music for Airports” (kuten nimestä voi päätellä, kirja käsittelee ko. levyä). Hän ajattelee ambient-musiikkia ympäristön (äänien) ja musiikin yhdistelmäksi, jossa kummallakin on oma merkittävä roolinsa. Ambient-musiikki operoi a