Ambientista vol.1
http://eno-web.co.uk/MFA-txt.html
John T. Lysaker päätyy määrittelemään ambient-musiikkia osuvasti kirjassaan ”Brian Eno’s Ambient 1: Music for Airports” (kuten nimestä voi päätellä, kirja käsittelee ko. levyä). Hän ajattelee ambient-musiikkia ympäristön (äänien) ja musiikin yhdistelmäksi, jossa kummallakin on oma merkittävä roolinsa. Ambient-musiikki operoi aina yhteydessä kuuntelutilanteeseen ja -ympäristöön. Ambient on nykyisin hyvin monenkirjava genre ja Lysaker sijoittaa erilaisia ambientin ilmaisumuotoja janalle, jonka toisessa ääripäässä on John Cagen kuuluisan 4’33”-teoksen äärimmäinen näkökulma huomion totaalisesta kiinnittymisestä ympäristön ääniin ja toisessa ääripäässä on vuorostaan nk. deep listening, jonka tarkoitus on vetää kuulijansa kokonaisvaltaisesti mukaan kokemastaan ympäristöstä musiikilliseen maailmaan. (Lysaker 2019, 86-89). Musiikillisesti nämä erot saattavat kokemattoman ambientin kuulijan mielestä olla varsin pieniä, vaikka itse pystyn helposti sijoittaa erilaisia ambient levyjä tälle kuvitteelliselle janalle. Ambientissa on kuitenkin useimmiten kyse juuri pienistä sekä merkityksellisistä asioista.
Niin kauan kuin muistan, musiikin tunnelataus on ollut minulle musiikin elementeistä väkevin. Varhaisimmat musiikkimuistot liittyvät juuri näihin. Myös ala-asteen musiikkituntien suosikit olivat useimmiten juuri tunnelmaltaan erityisiä. Minulle ambient-musiikin ihanuus on keskittymistä musiikin välittämään tunnelmaan ja sen myötä myös omiin sisäisiin tuntemuksiin. Siksi kuulen usein ambientia musiikinlajeissa, jotka eivät välttämättä liity siihen juuri mitenkään. Ambient-musiikissa rakastan myös sitä, että tunnelma voi säilyä pitkään, eikä sitä keskeytetä. Nuorempana muistan sen, kun levyn takakansia katsellessa liian lyhyet kappaleiden mitat aiheuttivat ahdistusta. Olisin aina toivonut hyvien kappaleiden (=tunnelmien) säilyvän pidempään ja siksipä ihanteinani levyillä olivat aina pidemmät kappaleet.
Oman epämääräisen määritelmäni mukaan ambient kuuluu juuri tunnelmissa, jotka pysyvät paikoillaan. Tunnelma voi olla myös taka-alalla, tai tarvittaessa etualalla, riippuen täysin tilanteesta sekä ympäristöstä, jossa musiikkia kulloinkin kuunnellaan. Tunnelman ei välttämättä tarvitse olla miellyttävä; myös ahdistava, uhkaava tai pelottava tunnelma kuuluu ehdottomasti omaan näkemykseeni ambient-musiikista.
Esittelen seuraavaksi lyhyesti viisi erilaista ambient-levyä, jotka ovat mielestäni sieltä parhaasta päästä ja sijoittuvat jollekin kohdalle Lysakerin ambient-asteikkoa. Määritän levyt löyhästi oman kokemukseni mukaan tässä yhteydessä asteikolla 1-10, jossa 10 edustaa deep listening -päätyä. Eli numero ei siis merkitse levyn arvosanaa! Mieleisiä ambient-levyjä on niin paljon, että nämä ovat vain tämän hetken pakon edessä tehdyn pohdiskelun hedelmät. Viimeisenä esittelen vielä kolme levyä, jotka eivät varsinaisesti ole ambientia, mutta jotka kuitenkin omassa mielessäni koen ambientiksi tunnelmansa ja ilmaisunsa vuoksi.
Top 5 ambient-levyt perjantaina 5.6.2020
Brian Eno - Discreet Music (Lysakerin asteikolla 2)
Brian Enon yksi ensimmäisiä ambient-kokeiluja, hyvissä ajoin ennen termin lanseeraamista. Levyn nimikkoraita edustaa ehdottomasti parasta puhdasta generatiivista ambient-musiikkia. Levy toimii parhaiten hiljaisena sävynä toiminnan taustalla. Tyttäreni halusi kuunnella nimikkoraitaa 6-vuotiaana joka ilta nukahtaessaan ja itse ehdollistuin levyyn niin paljon, että vaikka sitä ei lopulta enää kuunneltu, kuulin sen kuitenkin aina hiljaisena mielessäni tyttäreni mentyä petiin. (Täytyy todeta, että mikä tahansa Brian Enon ambient-levy sopisi tähän kohtaan…)https://www.youtube.com/watch?v=jl_z5JvrKlc
2. Nemesis - 1:4:9 (Lysakerin asteikolla 9)
Kokkolalaisen Nemesis-yhtyeen levyillä on vuosien varrella kuultu varsin moninaista elektronista musiikkia. 1:4:9 on musiikkia, joka menee ehdottomasti ambient-maailmassa deep listening -päätyyn. Levy onnistuu olemaan kaikkea mahdollista erilaista ambientia samaan aikaan ja emotionaalisesti levy ottaa jalat alta alkumetreillään. On vaikeaa ymmärtää, miten Nemesis onnistuu varsin vapaalla sävellysmetodillaan saamaan aikaan niin läpisävelletyn kuuloista musiikkia.https://nemesis3.bandcamp.com/album/1-4-9
3. Hammock - Sleepover Series vol. 1 & 2 (Lysakerin asteikolla 7)
Ennen kaikkea post rock -yhtyeenä tunnetun Hammockin ambient-levyt ovat aivan tolkuttoman hienoja korvakarkkeja. Valtavat soundit ja mieluisat harmoniat ovat Hammockin tavaramerkki post rock -levyilläkin, mutta ambient-ympäristössä ne nousevat kaiken keskiöön ja vetävät kuulijan mukaansa hyvinkin syvään kuuntelukokemukseen. Musiikki on kuitenkin sen verran vähäeleistä, että sitä on mahdollista kuunnella myös taustalla. (Tässä on itse asiassa kyseessä kaksi eri levyä, mutta ne kuuluvat mielestäni niin vahvasti yhteen, että ajattelin suositella yhtenä pakettina…)https://hammock.bandcamp.com/album/the-sleepover-series-volume-one
https://hammock.bandcamp.com/album/the-sleepover-series-volume-two
4. Boards of Canada - Tomorrow’s Harvest (Lysakerin asteikolla 10)
Boards of Canadan levyt eivät ole pulssittomia, vaan perustuvat pääosin rytmisiin, moniulotteisiin rumpulooppeihin. Duo osaa tehdä niin valtavan hienoja rytmisiä soundikudoksia, että niiden yksityiskohtien kuunteleminen edustaa ehdottomasti deep listening -päätyä parhaimmillaan Lysakerin asteikolla. Yksi musiikin suurimpia ja vaikuttavimpia mysteerejä on se, että tuntee tunteita, joilla ei ole nimiä ja kokee nostalgiaa olemattomaan. Tomorrow’s Harvestin analogiset syntetisaattorimaisemat vievätkin johonkin kuviteltuun nostalgiautopiaan, jota ei ole olemassa, mutta jonka kuitenkin voi tuntea ihonsa alla.https://www.youtube.com/watch?v=mkYKF5hQQ6M
5. Tangerine Dream - Zeit (Lysakerin asteikolla 5)
Tangerine Dream on edelläkävijä varsin useanlaisessa elektronisessa musiikissa. Zeit on monien inhoama kokeellinen levy yhtyeen alkuajoilta ja se sisältää neljä kolossaalisesti nimettyä minimalistista sävellystä, jotka ovat mielestäni puhdasta ambientia ennen termin varsinaista keksimistä. Tämä levy ei ole mitenkään leppoisaa easy listeningiä, vaan varsin synkkää ja pahaenteistä ilmaisua, jotka imaisevat kuulijan mukaansa kosmiselle matkalle. Avaruudessa kaikki ei välttämättä ole miellyttävää ja ihanaa, vaan se on todellisuudessa kylmä ja vaarallinen paikka säteilyineen ja mustine aukkoineen… Kylmä suositus!https://www.youtube.com/watch?v=rjvF36gzLF8
Top 3 levyt perjantaina 5.6.2020, jotka eivät ole ambientia, mutta kuitenkin ovat
1. Arvo Pärt - Alina
Arvo Pärt on varmasti monelle ambient-musiikin ystävälle mieluisin ”klassinen” säveltäjä, kuten myös allekirjoittaneelle. Pärt keskittyy usein sävellyksissään (erityisesti kehittämässään tintinnabuli-tekniikassa) pieneen ja vähäeleiseen. Kyseessä oleva kuuluisa levytys sisältää kaksi Pärtin ehkäpä herkintä teosta (Spiegel im Spiegel ja Für Alina) sijoiteltuna siten, että 1., 3. ja 5. raita ovat versioita Spiegl im Spiegilista ja raidat 2 ja 4 taas versioita Für Alinasta. Levyn rauha ja kiireettömyys sekä musiikin murskaava kauneus edustavat minulle ambientia parhaasta päästä.https://open.spotify.com/album/69iw6Zy6fh2dSnEgBTZKJE?si=HrptbdtuQh-L-FuuuspoHg
2. Huun-Huur-Tu - The Best | Live
Olen nähnyt Huun-Huur-Tu -kurkkulauluyhtyeen Tuvan tasavallasta livenä kolme kertaa. Joka kerta olen ollut yhtä vaikuttunut, mutta mieleenpainuvin kerta oli toki ensimmäinen Prahassa v. 2002. Olin siinäkin vaiheessa tietoinen ko. yhtyeen olemassaolosta, mutta yllättäen lomamatkallani päädyin syrjäiseen entiseen koulun liikuntasaliin, jossa paikallinen akustisen musiikin seura järjesti konsertin. Emotionaalinen vaikutus herrojen esiintymisestä oli jotain ennenkuulumatonta. Esiintyjien sataprosenttinen antautuminen musiikille tarttui sellaisenaan yleisöön. Vesi valui silmistäni, enkä ollut voinut kuvitella, kuinka monipuolisia soundeja voi saada aikaan pelkällä ihmisäänellä sekä Tuvalaisilla kansansoittimilla. Minulle tämä edusti täydellistä ambient-kokemusta, vaikka musiikki on satoja vuosia vanhempaa, kuin Music for Airports vuodelta 1978. Huun-Huur-Tu on ehdottomasti koettava elävänä, jolloin aika pysähtyy. Levyn ostin Prahan keikalta ja alla näyte yhdestä mielikappaleestani.https://www.youtube.com/watch?v=RVymVTkYzyE
3. Miles Davis - In A Silent Way
Otsikonmukaisesti levy onnistuu kahden pitkän raidan aikana saavuttamaan sellaisen rauhanomaisen tilan, mikä vastaa täydellisesti tässä kirjoituksessa aikaisemmin mainittuja levyjä. On ihailtavaa, kuinka niinkin kiireinen jazzmuusikko, kuin John McLaughlin pystyy soittamaan niin rauhallisesti ja herkästi vailla kiirettä mihinkään. Musiikillisesti tämä meditaatio edustaa monilta osin ambientista varsin kaukaista rantaa, mutta toisaalta ainakin allekirjoittaneen sydämessä tämän levyn ansioksi voidaan kirjata myös kuunteluympäristön tunnelman muokkaus (=ambient)…https://www.youtube.com/watch?v=YHesqaMhh34
Teksti ja kuvat: Juha-Matti Rautiainen